Siitä onkin vierähtänyt tovi kun viimeksi kirjoitin. Paljon on tapahtunut mutta silti tuntuu siltä kuin jumittaisin paikoillani. Mikään ei oikein onnistu ja vaikka onnistuisikin niin jotain jää silti puuttumaan. Hankala kuvailla sanoin miltä tuntuu, mutta yritän. On turhautunut ja levoton olo, kaipaa enemmän. (No eipä ollutkaan kovin vaikeaa tuo.)
No mitäs kaikkea on sitten tapahtunut? Ensinnäkin se pohjoisen herrasmies on menneen talven lumia. Eli se siitä sitten. Ja tapasinhan toisen herrasmiehen, sellaisen joka on liian hyvä ollakseen totta. Olin nähkääs pari viikkoa sitten Ruotsin laivalla työporukan kanssa. Ajattelin ennen lähtöä että tulisi suoraan sanottuna melkoisen paska risteily, mutta kävipä toisin. Yhden työkaverini entinen luokkalainen sattui olemaan samalla risteilyllä ja vanhat ystävykset juttelivatkin pitkään. Keksustelun loputtua työkaverini tuli kertomaan että tällä hänen ystävällään oli eräs kaveri, jonka hän haluaisi esitellä minulle. (Mikäs siinä!)
Hän oli todellakin liian hyvää ollakseen totta, täydellinen. Olemme tavanneet risteilyn jälkeenkin. Hän oli edelleen täydellinen, ehkä jopa liiankin. Ja tätä likkaa viedään taas. Pientä pilvihattaramaista ihastusta on liikkeellä jälleen, mutta tällä kertaa olen onnistunut hillitsemään sitä. Ehkä jossain määrin en uskalla pistää itseäni likoon enää samalla tavalla enkä oikein jaksa toivoa että mitään sen suurempaa tästä kehittyisi. Mutta katsellaan nyt kuitenkin, päivä kerrallaan. En voi kuitenkaan vain luopua toivosta täysin, ainakaan ihan heti.
Silloin kun tapasin tämän herrasmiehen (risteilyn jälkeen siis) hermoilin järkyttävän paljon. Kukapa nainen ei, onhan hän komea, fiksu, mukava ja, uskokaa tai älkää, ROMANTTINEN! Olen kuvitellut olevani romantikko mutta taidankin olla amatööri! Sitä vanhan kunnon romatiikkaa oli jo melkein liikaa minullekin. Joten haluan ehdottomasti tavata herrasmiestä vielä. Nykynainen kun ei kunnon romantiikkaa tahdo saada enää. Nykyään on romanttista jos mies edes joskus kantaisi kauppakassin kotiin. Onhan se mukavaa, mutta ei se sen kummoisempi juttu ole.
Kun nyt olen raapinut päätäni ja pohtinut asioita kävi mielessäni eräs teoria, joka toivottavasti on vain minun mielikuvitukseni tuotosta. Kysyin eräältä hyvältä ystävältäni hänen mielipidettään siihen että voisiko mies panostaa ehkä noinkin paljon vain seksin takia? Ystäväni, joka on tunnetusti realisti ja ehkä vähän pessimistikin, oli kuitenkin sitä mieltä että yksikään mies ei panosta niin paljon saadakseen toosaa. Olen aika lailla samaa mieltä, ei naisille tarvitse ylettömästi leperrellä saadakseen pääsylipun ”huvipuistoon”. Kyllä naisellakin tarpeet on ja välillä on vaan yksinkertaisesti pakko päästä lihatiskille.
