Mitenköhän sitä pitäisi aloittaa kirjoitusprojekti, kun otsikko kiteyttää noinkin hyvin kaiken oleellisen? Eipä kai voi mitään muuta tehdä kuin nostaa kissa pöydälle. Helvetin suoraa puhetta siis ja ”totuuksia” latelemaan! Vuodatus alkakoon!
Olen aika perus nainen. Mainittakoon vielä että sinkku kaiken lisäksi. Pakkohan minun on olla, eihän sitä muuten olisi mitään kerrottavaa. Ei perheellisillä tai parisuhteissa elävillä ihmisillä voi olla yhtä hankalaa, monimutkaista mutta samaan aikaan ah niin ihanaa, tapahtumarikasta ja VAPAATA elämää! Uskon tähän kuin kiveen! (Uskon myös hetken mielenjohteisiin ja satunnaisesti myös Tequilan parantavaan voimaan!)
En aio, enkä halua, yleistää sinkkuuttaa tai sinkkunaisia mitenkään. Enkä voisikaan. Kyseessähän on minun elämäni eikä ”yleisesti kaikkien”! Olen ahne ämmä, jolla on moraali muttei omatuntoa. Se taisi hypätä ikkunasta noin viikko sitten. Toinen teoriani on että oma pikku Samu Sirkkani otti lomaa minusta. Ja se perkeleen ötökkä otti muuten äkkilähdön! Huomasin sen nimittäin ensimmäisen kerran viime viikonloppuna.
Minulla on tapana mennä erään ystävättäreni kanssa lähes joka viikonloppuna kuuntelemaan hänen lähikapakkaan hyvää livemusiikkia. (Näitä soittoiltoja kutsutaan nimellä Jamit.) Tällaisissa illoissa viihtyvät aika lailla samat naamat kerrasta toiseen. Kaikki tuntevat tai ainakin tietävät toisensa ja piirit ovat mahdottoman pienet. Sana kiertää ja tarinasta tulee aina vaan värikkäämpi. Pienimmistäkin juorun poikasista otetaan kaikki irti ja asioita paisutellaan ja luodaan omia käsityksiä niistä. Mutta toivon tosiaan että viimeisin tapahtuma ei kantautuisi kenenkään korviin, sillä se on jo kaikkien tarinoiden äiti. (Ainakin tällaisissa paikoissa ja piireissä.)
Kun sanoin että minulla on moraali muttei omatuntoa tarkoitan myös sitä. Osaan erottaa oikean väärästä (siis moraali) mutten tunnu kuitenkaan katuvan mitään tekemisiäni (siis se saatanan sirkka). Totesin näin kun viikko sitten eräs tuttu mies näistä kyseisistä Jameista alkoi ehdottaa melkoisen häikäilemättömästi seksiä. Eihän siinä mitään, kyllähän ne tarpeet on minullakin. Mukavakin mies, juttu luistaa ja on kiltti (ei tekisi kärpäsellekään pahaa), eikä ole muutenkaan mikään perseen näköinen äijä. Onhan se sentään muusikkokin! Mutta toisaalta… Mies on varattu, kohta perheenisä ja huomattava ikäero on myös tosiasia. Ikähän ei ole varsinaisesti este, mutta kun kerroin tästä ystävilleni niin reaktio oli sen mukainen. Eli sain karmeat paskanaurut päin näköä. Lisäksi olen tavannut sen naisen ja se vasta vituttaakin! Akkahan on itse suloisuus, kuin nukke! Eihän sellaiselle voi eikä halua ilkeillä ja vittuilla koska sitä pelkää että se menee rikki sellaisesta! Kyllä osaa ottaa päähän tuollaiset ihmiset!
Sitähän luulisi, että nämä faktat riittäisivät. Moraali ikään kuin tulisi tekemään tehtävänsä. Mutta ilman omatuntoa ei moraalilla tee paskaakaan! Viikkoa myöhemmin olin jo eksynyt. Tarkemmin sanottuna parkkihalliin jonkun hienon auton konepellille. Ja yllättäen en ollut yksin. Vittu! Olisin voinut olla vastuullinen mutta ajattelin että kyllä se aikuinen mies tietää mihin on kusivehkeitään uittamassa. Ja niin sitä mentiin. Hyvin menee, mutta menkööt. Eikä omatuntoa kolkuttanut vieläkään! Ei ainakaan tarpeeksi. Tunsin olevani kusipää, mutta silti, jotenkin olen sitä mieltä että se oli sen arvoista. Ja mikä on mielestäni kaiken huippu on se että luulen hänen ajattelevan samoin. Ja jos tulee toinen tilaisuus niin luultavasti käytän sen.
Minua kuitenkin huvittaa yksi juttu tämän koko katastrofin keskellä. Miettikääpä nyt itse kun se ressukka, joka omistaa auton jonka konepeltiä ”lainasimme”, huomaa tarhan. Voin sanoa, että se ei ole ainakaan linnunkakkaa..
